Toista kertaa järjestetty, jo perinteeksi muodostunut Bithack kokosi yhteen reilu parikymmentä innokasta koodaajaa Bitwisen katon alle. Lokakuisen synkeänä iltana läppäreiden äärellä laitettiin ongelmanratkaisukyky ja C++-taidot koetukselle. Kahden tunnin intensiivisen koodaamisen jälkeen voittajajoukkueeksi kruunattiin seitsemänhenkinen TTY Pointer Exception!

 

Eräänä lokakuisena tiistaina Bitwisen toimiston alakertaa alettiin jumppaamaan uuteen järjestykseen. Valaistus, äänentoistovehkeet, tarjoilupöydät ja muut hilavitkuttimet löysivät paikkoilleen roudarien eli meidän itsemme toimesta. Teetimme tapahtumaan tietysti myös omat T-paidat, joiden Sulauta mun sydän -teema päivitettiin vuoteen 2019. Oli Bithackin aika.

Tässä meidän Severi, epävirallinen (eli virallinen) Bithack-maskotti 2019.

Pian ovesta alkoikin jo virrata joukkueita, ja sapuskahommien jälkeen päästiin itse asiaan. Illan juontajina toimivat markkinointibitwiser Jarkko sekä Bitwisen COO Oskari, joka toimi myös koodikilpailun päätuomarina.

Tiivistettynä Bithack on koodauskilpailu, jossa keskitytään koodaukseen. Tapahtumaa suunnitellessa totesimme yksimielisesti, että pääpaino on nyt ja aina koodauksessa eikä siinä, kuinka hienon esityksen tai pitchauksen joukkue tekee. Vain olennainen on tärkeää, vai miten se nyt meni.

Tänä vuonna Bithackissa työstettiin virtuaalista koneenohjausjärjestelmää C++:lla. Aikaa työskentelyyn oli vain kaksi tuntia. Kilpailun päätuomari Oskari totesi tuomaroidessaan, että käytettyyn aikaan nähden tiimien ratkaisut olivat sangen innovatiivisia ja laadukkaita.

Kuriositeettina kerrottakoon, että mukana skabassa oli myös nelihenkinen lukiolaisryhmä, joka oli opetellut C++-kielen Bithackia varten kesän aikana. He saivat paikan Bithackiin niitettyään alkuvuodesta menestystä nuorten StarT-tiedefestareilla. Sanoisimme, että tällä joukkueella on asenne kohdillaan:

Tiukan skaban voiton vei lopulta kilpailun suurin tiimi, seitsemänhenkinen TTY Pointer Exception.

Nappasimme voittajajoukkueesta haastatteluun  Jussi Kaivosen, joka kertoi, että oli saanut Bithackista tiedon puskaradion kautta. Voittoisa tiimi oli kasattu tuotantotekniikan ammattiainekerho Pullonkaulan chatissa. Poikkeuksellisen suuri kokoonpano herätti tietysti kiinnostusta, joten kysyimme, kuinka yhteistyö pelasi. ”Vaikka tiimin koko oli hieman suurempi, meillä oli porukassa hyvin toisiaan täydentävää osaamista. Suuremmalla tiimillä tietenkin meni enemmän aikaa tehtävien allokointiin ja kokonaisuuden hallintaan, meillä melkein puolet ajasta. Kun koodaus saatiin käyntiin porukka jaettiin kolmeen tiimiin, jotka työstivät omia osuuksiaan koodista. Yksi tiimi hoisi ”coren”, toinen funktiot ja kolmas lähti heti alusta työstämään lisätehtävää. Tehtävä oli juuri sopiva 2 tunnin ajalle. Itse ohjelmoitavia rivejä nyt ei ihan hirveästi ollut, mutta haastetta tuli juuri sopivasti ainakin meille tuntemattomiin kirjastoihin tutustumisesta”, Jussi kertasi illan kulkua.

Kannattaako hackathoneja ja koodauskilpailuja nykyään järjestää? Jussin mielestä kyllä: ”Koodikilpailut on erinomainen tapa yrityksille nostaa ohjelmoinnin suosiota ja tietoisuutta järjestäjätahosta. Niissä myös uuden koodaripolvet pääsevät näyttämään kyntensä ja saamaan tunnustusta osaamisestaan.” Olemme samaa mieltä.

Tässä vielä voittajajoukkueen yhteiskuvaa, paljon onnea TTY Pointer Exception!

Nähdään ensi vuonna Bithack 2020 merkeissä!

Ps. Opiskelija, jos kaipaat ensi kesäksi kiinnostavaa ohjelmistoalan tekemistä, käy tutustumassa Bitwise Bootcampiin ja hae mukaan.

Hae Bitwise Bootcampille