Tämän jutun kirjoittaja on web-sovelluskehittäjä Santeri, joka on lähdössä Bitwiselta vuodenvaihteessa. Pyysimme Santeria kirjoittamaan ajatuksiaan työpaikan vaihtamisesta. Miltä tuntuu jättää oma tiimi ja tuoteprojekti, missä on viihtynyt monta vuotta.
Keväisenä maanantaiaamuna 2018 istahdin Bitwisen HR:n toimistoon kuuntelemaan esittelyä uudesta työpaikasta kahden muun uuden tulokkaan kanssa. Noin neljä ja puoli vuotta myöhemmin laskin takamukseni samassa toimistossa mahdollisesti samalle tuolille, ja ilmoitin ottaneeni työtarjouksen vastaan toisaalta.
Onko Bitwise kauhea työpaikka ja vasta nyt sain rohkeutta lähteä? Onko Bitwise muuttunut vuosien varrella huonoon suuntaan ja saanut minut voimaan pahoin? Voitte laskea talikot ja soihdut. Bitwisen ja minun välillä on kaikki hyvin, ja tällainen ero on täysin luonnollinen osa työelämää.
Timanttista koodia tiiviillä porukalla
Bitwisella aloitettuani minulle annettiin paikka älykiekkoprojektissa, joka myöhemmin sai virallisen nimen Wisehockey. Itsehän en ymmärtänyt lätkästä hölkäsen pöläystä, mutta itse projekti on kaikin puolin mielenkiintoinen ja tekemällä oppi.
Näiden vuosien aikana minusta on tullut paljon kovemman tason web-sovelluskehittäjä muutamankin eri sovelluksen parissa, joista parissa olen jopa päässyt olemaan päävastuullinen kehittäjä. Kylkeen on myös ajoittain mahtunut konepellin alla bäkkäripalveluiden sörkkimistä. Helpolla minua ei ole päästetty, sillä meidän tiimi on ollut ammattitaitoista ja virkaintoista. Koodi on aina pyritty sparraamaan timanttiseksi, ja lopputuloksesta halutaan parasta mahdollista.
Meidän tiimi on kyllä se pääsyy, miksi töihin on ollut joka päivä hyvä tulla. Vaikka tämä tiimi on keskiverto-IT-projektitiimiä huomattavasti suurempi, on meillä ollut hyvin tiivis porukka. Jokainen uusi työntekijä on otettu lämmöllä vastaan, ja kaikki voivat rennosti jutella toisilleen. Kesken työpäivän voi useinkin kuulla toimistolla, kuinka speksailu harhautuu hetkeksi naurun sekaisille tangenteille, ja kahvi- ja lounastauot ovat usein täynnä sopivan absurdeja pohdintoja.
Koodityö voi silloin tällöin olla enemmän tai vähemmän stressaavaa, ja oma tiimini on ollut erinomainen voimavara, jolla jaksaa kiireisemmänkin jakson yli. Kuvaavaa lienee se, että jos on nähnyt jollain toisella olevan työpöydällä vähän turhan paljon taakkaa, niin on löytynyt motivaatiota miettiä, voisinko jotenkin omalla tekemiselläni keventää sitä.
Onko hyvä työnantaja automaattisesti elinkautinen
Bitwise on työnantajana tarjonnut tiimi- ja yksilötasolla hyvin autonomiaa, jolloin itse kullakin on sopivasti vapauksia ja vastuita työntekonsa suhteen. Ei ole tarvinnut tuntea, että joku hengittäisi niskaan kysellen koko ajan hommien perään tai mikromanageroiden jokaista sormen liikettä näppäimistöllä.
On mukavaa, että Bitwisella on kahdelta yhteinen kahvitauko herkkuineen, jolloin iso osa talosta saapuu samaan aikaan kahvioon. Työpaikkamme on tarjonnut myös paljon tekemistä ja menoa: on ollut liikunnallista toimintaa, pelejä, musiikkitapahtumaa, matkoja, juomaa, saunomista ja vaikka mitä. Kaikille jotain, jos vaan haluaa työnantajan tarjoamaa vapaa-ajan toimintaa.
Mutta entä se lähteminen? Miksi minä nyt niin tekisin, kun kerta on niin kivaa ja kliffaa? Miksi juuri nyt?
Olen ollut työelämässä alalla vajaat kuusi vuotta, ja kokemusta on vasta kahdesta työnantajasta. Luonteeltani olen myös utelias ja haluan vielä laajemmin tietää, millaisia hommia ja työpaikkoja alalta löytyy. Onko ruoho aidan toisella puolella vihreämpää? Yhtä vihreää? Erilaista vihreän sävyä?
Vaihdan ekaa kertaa talon oman tuotekehityksen sijaan konsultointiin, joka on iso osa alaa ja varmasti tärkeää kokea jossain kohtaa uraansa. Erilaisten työyhteisöjen kokeminen voi olla arvokasta, ja on työntekijän edun mukaista lähteä etsimään uusia kokemuksia, jos siltä tuntuu.
Lähtöajankohdassani ei ole mitään sen ihmeellisempää, kuin että ajatus uuden kokemisesta alkoi kypsyä mielessäni, ja LinkedIn-inboxiin sattui sopivasti kolahtamaan mielenkiintoinen tarjous, jonka innoittamana päädyin hakemaan pariinkin eri paikkaan. Hyväänkään työnantajaan ei kuulu suhtautua elinkautisena tuomiona.
Vaikka työpaikka vaihtuu, yhteys ihmisiin säilyy
Bitwisella ja Wisehockeylla lopettaminen ja uudessa paikassa aloittaminen herättää minussa sekä positiivista jännitystä että haikeutta. Oma tiimi on harmillista jättää taakseen, mutta onneksi osaan tulee kyllä pidettyä yhteyttä ja IT-ala on täynnä hyviä tyyppejä, joten tylsää ei tule tulevaisuudessakaan olemaan. Haikeutta myös aiheuttaa jättää keskeneräisiä tuotteita käsistään, mutta realistisesti älyurheiludataa keräävät ja analysoivat tuotteet eivät tule koskaan olemaan oikeasti valmiita. Niitä kehitetään niin kauan kuin kyseistä urheilulajia aktiivisesti pelataan ja seurataan.
Mutta kyllä minä uuden työn aloittamista ajatellessani myös hytkyn innoissani kuin pikkupoika. Mitä kaikkea jännää tämä muutos tuokaan tullessaan?
Kiitos Bitwise ja erityisesti kiitos Wisehockey näistä yhteisistä vuosista! Olette kohdelleet minua erityisen hyvin. Toivon teille vain kaikkea hyvää!
PS. Se on huvittavaa, kuinka usein olen joutunut vastaamaan kieltävästi olettamukseen “taidat pitää lätkästä, kun tuollaista teet”. Vastaavaa tuskin kyseltäisiin, jos vaikka koodailisin softaa tilintarkastukseen.
Bitwisen HR-tädin terveiset:
Kiitos Santeri kuluneista vuosista, on ollut mukavaa ja helppoa tehdä kanssasi töitä. Vaikka toivoisimmekin, että olisit viihtynyt kanssamme vielä pitkään, on täysin normaalia, että ihmiset vaihtavat työpaikkaa. Uusien toimintatapojen ja erilaisten yrityskulttuurien kokeminen tuo varmasti ihan uudenlaisia näkökulmia työelämään. Jokainen työpaikka rikastuttaa osaamista, ja on myös tärkeää oppia tunnistamaan ne asiat, joita arvostaa työnantajassa, tiimissä, johtamistavassa ja työtehtävässä.
Harvemmin enää näkee yhtäjaksoisia 10 vuotta kestäneitä työsuhteita asiantuntijatehtävissä samalla työnantajalla, mutta jokainen työnantaja varmasti toivottaa hyvin työnsä hoitaneen entisen työntekijän lämpimästi tervetulleeksi takaisin. Tervetuloa ;)
Toivotamme sinulle tsemppiä uusiin haasteisiin! Toivottavasti tapaamme monta kokemusta rikkaampana.