Kuka? Henri – Design Engineer ja bitwiser jo kolmatta vuotta.

Kun yllättäville sivuraiteille poikkeaminen vie mennessään

Moro! Nimi on Henri ja työskentelen jotakuinkin kolmatta vuotta Bitwisella.  Saavuin tänne koodia luomaan AMK automaatio- ja sähkövoimatekniikan opeista, joissa mielenkiinto veti yllättäville sivuraiteille älykkäiden koneiden opintosuuntauksen kautta C++ koodin pariin. Mitä luultavammin juuri tämän vuoksi minut ohjattiin Bitwisella erään asiakkaan applikaatioprojekteihin, joissa työskennellään sulautettujen järjestelmien kanssa ja ohjataankin paljon kaikkea sähkömekaanista, isoa ja vielä vähän isompaa. Ja sitäkin enemmän ohjataan ihmisiä käyttämään näitä koneita.

Miten päädyin tänne? Bitwise on erikoisen näkyvä, mutta näkymätön firma. Tamperelaiset tunnistanevat skumpparekan Koskipuiston rannassa vappuisin. Monena vuonna amkkilaisena hieman kateellisena katsoinkin, kuinka teekkari toisensa perään pääsi sieltä lasillisen ansaittua kuohujuomaa nauttimaan. Lisäksi Bitwise kiertelee kampuksilla, myös silloisella TAMK:lla. Bitwise vaikutti jo opiskeluaikaan kiinnostavalta työpaikalta.

Kuten mainittua, opintopolkuni suuntautui sähkövoimatekniikan lisäksi älykkäisiin koneisiin, ja olin sitä kautta projektimuotoisesti kehittämässä erästä menopeliä. Harrastuneisuuttani lähdin siihen kehittämään pienelle näytölle kojelautanäyttöä. Muutamankin ohjelmointikielen ja ohjelmakirjaston kautta päädyin räpeltämään C++ koodilla ja Qt-kirjastolla kasaan demon, joka oli ohjattavissa kahdella fyysisellä painikkeella. Juuri tätä demoa kävin näyttämässä Bitwisen ständillä TAMK:lla. Suoraa työpaikkahaastattelua tuotoksella ei liiennyt, mutta vahvan suosituksen hakea heille.

Ensimmäisellä hakukerralla työpaikan saanti jäi kiinni haastattelun teknisestä testistä­­ – taisin ahnehtia kysymyksiä, jotka eivät olleet osaamisaluettani. Klassinen virhe. Välissä hävisin melkein kilpailijan leipiin, mutta heidän palkkausprosessin sotkuisuuden vuoksi päädyin kysymään Bitwiselta uutta haastattelua. Tehtäväkseni tuli tarjota esimerkki koodistani sekä tehdä siihen tarjottuja muutoksia. Tehtävä oli hankalahko ja koodini oli hieman sillisalaattia, mutta organisoin tekemäni ohjelmakoodin – muistaakseni viikossa – hyödyntämään tilakonetta ohjelmasekvenssin suoritukseen. Ilmeisesti koko ohjelmaa ei olisi tarvinnut uudelleenkirjoittaa ja testata toimivaksi, sillä kuulemma pienempikin taidonosoitus olisi riittänyt. Pääsin töihin!

Ja suoraan ensimmäiseen asiakkaan applikaatioprojektiin. En sentään yksin, mukana saman projektin äärellä oli muutamiakin henkilöitä, jotka olivat loistavia mentoreita koodausuran alussa olevalle henkilölle. Sanomatonta ja hiljaista tietoa oli aivan valtavasti ja urakka olisi ollut mahdoton, jos minut olisi jätetty siihen yksin rämpimään. Kierolla mielihalulla hakata päätänsä koodiseinään pääsin kuitenkin vauhtiin. Päivä kerrallaan opin lisää C++ koodin, Qt-kirjaston ja uutena asiakkaan omien ohjelmistoympäristön kikkoja ja kurinalaisuuksia. Työnteko ei ole aina hauskaa, mutta halu oppia ja äärimmäisen hyvä työtovereiden tuki olivat lopulta suurimmat apurit tässäkin suossa.

Kun näkee oman koodin toiminnassa konkreettisena osana kokonaisuutta

Miten päiväni kuluvat nykyään? Päiväni alkaa kupilla kahvia. Arvostan toki teen juojiakin, eikä kahvin viljely ole kovinkaan ekologista tässä maailman ajassa, mutta kupillinen kahvia on vain se juttu aamussa. Oman työpisteen ikkunan kaihtimet auki ja katsaus Tampereen autoilijoiden kauhuun, Viinikan liikennesekoittajaan. Kesäisin näkymän peittää armelias lehtipuukasvusto. Tykkään positiostani, en ole vastuussa projektien valmistumisista ja nukun yöni hyvin, kun vain teen oman työni hyvin. Aikataulutkaan eivät ole isossa mittakaavassa paine, sillä asiat joskus venyvät tahtomattakin. Välillä taas ne valmistuvat etuajassa ja edetään nopeaakin vauhtia. Ja se riittää täällä.

Sain vastikään valmiiksi projektin, jossa sain olla mukana tuotteen kehitysprosessin alusta loppuun. Olemassa olevasta asiakkaan sisäisestä laitteesta tehtiin merikonttikokoinen myytävä tuote, joka piti saada niin ”salonkikelpoiseksi” kuin vain merikonttiin sijoittuva paketti hydrauliikkaa, mekaniikkaa ja elektroniikkaa voi olla. Muutamassa kuukaudessa hyvällä porukalla saatiin kasaan tuote, joka suorittaa huoltotestejä äärimmäisen pitkälle automatisoidusti suoraan laitteelta etsittävien online-jakelu ”reseptien” avulla ja tuottaa kuntoraportin asiakkaan verkkopalveluun. Oli nautintoa nähdä valtavan kompleksi ja tekninen orkesteri toimimassa täydellisessä yhteistyössä – nähdä se oma koodi toiminnassa konkreettisena osana kokonaisuutta.

Koodi ja mitä sillä saa aikaan on kiehtonut hieman aina. Etenkin kun olen oppinut ohjelmoimaan, siitä on löytänyt uusi puolia. Hyvä koodi on parhaimmillaan jopa kaunista. Kun katsoo sitä abstraktioina: kuin mestarillisesti tehdyn kellon pienen pieninä rattaina, jotka yhdessä muodostavat jotain toimivaa ja kaunista.

Ohjelmointi ja ohjelmistosuunnittelu määrää vahvasti jokapäiväistä toimintaamme. Ja se kaikki on noussut pinnalle valtavan nopeasti, minäkin muistan vielä ajan ennen kaikkien saatavilla olevaa internettiä. Niin nopeasti kuin ala on kasvanut, maailma on täynnä koodia, hätäisestikin kyhättyä, ja se vaikuttaa olennaisesti siten myös suureen osaan elämästämme. Hyvässä ja etenkin huonossa. Lähtemättä spekuloimaan tulevaisuudella, hyvin tehdyllä tuotteella on aina kysyntää. Joten hyvään laatuun, hyvään toimintaan kannattaa ja mielestäni täytyykin panostaa. Täällä tuntuu, että voin olla pienen pienenä osana ”parantamassa” tätä maailmaa, vaikka hyi kuinka kliseiseltä se kuulostaakaan. Mutta pikkuhiljaa ehkä joku jossain on välillä tyytyväinen, että se mun koodi toimii ihan hyvin.

Kun työelämä muovautuu ihmisen mukaan eikä toisinpäin

Mainitsinko vielä tykkääväni juoda kahvia? Bitwise tarjoaa aika-ajoin jokapäiväisellä kello kahden kahvitauolla pientä purtavaa, välillä leivonnaisia, välillä hedelmiä ja kesäisin myös jäätelöä. Ympäri vuoden järjestetään myös juhlapäivien lähistöllä juhlateemaisia lounaita. Tiedän, kuulostaa kirjoitetulta mainospuheelta, mutta minä pidän tästä tavasta.

Arvostan myös joustavuutta:  työskentelen nelipäiväistä viikkoa ja liukuvat työajat mahdollistavat todella hyvin työn ja vapaa-ajan sovittamisen keskenään. Ja nämäkin ovat vain yksiä asioita muiden joukossa, joita Bitwise työpaikkana tarjoaa.

Olen melko itsenäinen työskentelijä. En ole tuppisuu, mutta olen huomannut monesti, etten liity kahvipöytiin tai lähde mukaan lounaille. En kovin paljoa pallottele ideoita ilmassa muiden kanssa. Työtovereiden kesken kuitenkin ylläpidetään – ja toteutetaan – ajatusta siitä, että koska vain saa tulla kysymään neuvoa. Ja mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Minultakin kysellään jo asioita, joista tiedän erityisesti.

…ja olen minä sinne kahvitauoille välillä pöytäseuraankin liittynyt. Täällä on kyllä tuhat ja yksi tapahtumaa, Bitwisen tukemaa ”pöhinää”, joihin liittyä seuraan jos niin haluaa, kuten itsekin olen tehnyt.

Jotain räikeää loppuun? Koodin kirjoittaminen ei ole kivaa. Se mitä se mahdollistaa on.